politeísta

De Wikcionariu
Mira tamién: politeista, politeïsta

Asturianu[editar]

Pronunciación y silabación: [ po.li.teˈis.ta ]

Sustantivu[editar]

singular masculín y femenín politeísta ; plural masculín y femenín politeístes

  1. (Mitoloxía y relixón) Persona que practica una creyencia de múltiples divinidaes, como l'hinduismu o la relixón romana.

Pallabres rellacionaes

Traducciones y equivalencies[editar]

Axetivu[editar]

singular masculín, femenín y neutru politeísta ; plural masculín y femenín politeístes

  1. (Mitoloxía y relixón) Relativo al politeísmu, a la creyencia en múltiples divinidaes.

Traducciones y equivalencies[editar]


Español[editar]

Pronunciación y silabación: [ po.li.teˈis.ta ]

Sustantivu[editar]

singular masculín y femenín politeísta; plural masculín y femenín politeístas

  1. (Mitoloxía y relixón) Politeísta.

Axetivu[editar]

singular masculín y femenín politeísta; plural masculín y femenín politeístas

  1. (Mitoloxía y relixón) Politeísta.


Gallegu[editar]

Pronunciación y silabación: [ pɔ.li.teˈis.ta ]

Sustantivu[editar]

singular masculín y femenín politeísta; plural masculín y femenín politeístas

  1. (Mitoloxía y relixón) Politeísta.

Axetivu[editar]

singular masculín y femenín politeísta; plural masculín y femenín politeístas

  1. (Mitoloxía y relixón) Politeísta.


Portugués[editar]

Sustantivu[editar]

singular masculín y femenín politeísta; plural masculín y femenín politeístas

  1. (Mitoloxía y relixón) Politeísta.

Axetivu[editar]

singular masculín y femenín politeísta; plural masculín y femenín politeístas

  1. (Mitoloxía y relixón) Politeísta.

Sinónimos